Flow & Clutch – Optimaaliset kokemukset huippusuoritusten taustalla

Tämä on liikuntapsykologian sivuaineopintoihin kuuluvalla psyykkisten taitojen kurssilla kirjoittamani essee.

Urheilijan suoritukseen kilpailutilanteessa liittyy monenlaisia psykologisia ilmiöitä ja prosesseja, joiden sääteleminen on tärkeää suorituskyvyn optimoimisen kannalta. Psyykkiset taidot ovat psykologisten prosessien säätelykeinoja, jotka ovat suureksi osaksi ihmisen tietoisesti oppimia(1). Psyykkisiä taitoja on siis mahdollista harjoitella, ja tällaisen harjoittelun tuloksena parantunut psykologisten prosessien säätelykyky voi parantaa urheilijan suorituksia kilpailuissa. Millaisia kilpailukokemuksia psyykkisten taitojen harjoittelu voi parhaimmillaan tuottaa? Tässä esseessä tarkastelen flow- ja clutch-tiloja esimerkkeinä huippusuoritusta palvelevista optimaalisista kokemuksista ja arvioin psyykkisten taitojen merkitystä niiden syntymisessä.

Urheilijoiden kilpailun aikaisten subjektiivisten kokemusten tutkimus on perinteisesti painottunut stressin ja kilpailujännityksen kaltaisiin negatiivisiin kokemuksiin(2). Tämä on varsin ymmärrettävää: kilpailun aikaisilla negatiivisilla kokemuksilla voi oletettavasti usein olla negatiivisia vaikutuksia myös suorituskykyyn, ja tutkimus auttaa kehittämään työkaluja negatiivisten kokemusten ja niiden ei-toivottujen vaikutusten vähentämiseksi. Negatiivisten kokemusten tutkimus tuottaa tietoa siitä, mitä urheilijoiden tulisi välttää ehkäistäkseen suorituskykynsä heikkenemistä, muttei mitään siitä, millaisia kokemuksia kohti urheilijoiden tulisi pyrkiä optimaaliseen suoritustilaan päästäkseen. Positiivisen psykologian kasvun myötä tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi onkin noussut myös toisenlaisia kysymyksiä: millaisia positiivisia kokemuksia urheilijat kokevat suorituksen aikana, miten ne voivat vaikuttaa suorituskykyyn ja miten niihin pääsemistä voisi edistää(1;2)?

Flow- ja clutch-tilat ovat esimerkkejä huippusuoritusten taustalta tunnistetuista optimaalisista kokemuksista(1). Flow-tilassa urheilija kokee tasapainoa kilpailusuoritukseen liittyvien haasteiden ja omien taitojensa välillä(2). Flow-kokemukseen liittyvät esimerkiksi täydellinen syventyminen ja keskittyminen toimintaan(11), asioiden tapahtuminen automaattisesti ja helpon tuntuisesti(6) sekä ilo, nautinto ja sisäinen palkitsevuus(10). Clutch puolestaan kuvaa tilannetta, jossa urheilija "pistää asiat tapahtumaan" paineen alla(1). Clutchiin liittyy osittain samanlaisia kokemuksia kuin flow-tilaankin. Esimerkiksi keskittyminen, hallinnan tunne, ilo ja sisäinen palkitsevuus ovat tyypillisiä molemmissa(10). Flow-kokemuksen vaivattomuuden ja automaattisuuden sijaan clutchia kuitenkin kuvaa voimakas ponnistelu ja tietoinen prosessointi(10), mikä näyttäisi olevan näiden optimaalisten kokemusten keskeisin ero.

Se, että urheilija kokee flow- ja clutch-tilojen kaltaisia positiivisia ja optimaalisia kokemuksia kilpailun aikana, ei ole suoraan yhteydessä suorituksen tasoon. Esimerkiksi flow-tilassa olevat urheilijat eivät aina yllä omiin huippusuorituksiinsa(2), ja toisaalta urheilija voi tehdä huippusuorituksen kokematta flow-tilaa(1). Flow-kokemuksen on kuitenkin todettu olevan yhteydessä urheilijoiden itsearviointeihin hyvästä suoriutumisesta(7), ja Arajärvi ja Thesleff(1) huomauttavat, että sekä flow-tilan että huippusuorituksen edellytykset ovat osittain samoja: molemmissa haasteiden ja taitojen tulee kohdata sopivalla tavalla. Vaikuttaakin siltä, että flow ja huippusuoritus ovat toisiinsa ainakin jonkinlaisessa, ehkä ennemminkin korrelatiivisessa kuin kausaalisessa, yhteydessä.

Clutch-tilalla on ehdotettu olevan flow-kokemusta selkeämpi yhteys huippusuorituksiin. Huippusuoritusta voidaan pitää omaan taitotasoon nähden erittäin korkeatasoisena suorituksena, joka syntyy kovan ponnistelun tuloksena(5). Yrittäminen ja ponnistelu ovat olennainen osa clutchia, mutta eivät kuulu flow-tilaan(10). Clutch- ja flow-kokemusten keskeinen, automaattisuuden ja tietoisuuden kokemuksiin liittyvä ero näyttäisi siis selittävän sitä, miksi tutkijat(10) pitävät juuri clutchia olennaisena huippusuorituksen taustalla vaikuttavana tilana.

Clutch-tilan rooli huippusuorituksessa saattaa siis olla oleellinen, mutta ei kuitenkaan yksistään riittävä. Clutch-kokemuksen on todettu olevan yhteydessä suorituksen kriittisiin vaiheisiin ja ajoittuvan lopputuloksen kannalta erityisen ratkaiseviin hetkiin(10). Clutchiin liittyykin myös innokkuutta, jännitystä ja lisääntynyttä tietoisuutta tilanteen merkityksellisyydestä(10). Flow-tila puolestaan ajoittuu vaiheisiin, joissa suoritusta vasta rakennetaan kohti tällaista huippuhetkeä(10). Esimerkiksi Swannin ym.(9) tutkimuksessa golf-pelaajien flow-kokemukset sijoittuivat kilpailun alku- ja keskivaiheille, kun taas clutchia koettiin erityisen ratkaisevissa tilanteissa. Näyttää siis siltä, että suorituskyvyn kannalta optimaalinen psyykkinen tila koostuu erilaisten kokemusten dynaamisesta, toisiaan täydentävästä vuorovaikutuksesta(10).

Kilpailun aikaiset optimaaliset kokemukset ja niiden sopiva ajoittuminen suorituksen eri vaiheisiin voivat siis olla yhteydessä myös optimaalisiin suorituksiin. Tämä herättää urheilupsykologisen tiedon käytännön sovelluksen kannalta keskeisen kysymyksen: miten optimaalisten kokemusten syntymistä ja ajoittumista kilpailutilanteissa voisi tukea suorituskyvyn optimoimiseksi? Tutkijat ovat listanneet esimerkiksi flow-tilaan pääsemistä ja sen ylläpitämistä edistäviä tekijöitä, joita on monenlaisia ja -tasoisia hyvästä valmistautumisesta ja vireystilasta ympäristö- ja tilannetekijöihin sosiaalista ulottuvuutta unohtamatta(8). Kuten Matikka(2) huomauttaa, osa tekijöistä on urheilijan vaikutusvallan ulkopuolella. Mukana on kuitenkin myös paljon tekijöitä, joihin urheilija voi vaikuttaa. Psyykkisten taitojen näkökulmasta mielenkiintoisia tutkimustuloksia flow- ja clutch-tilojen edellytyksistä löytyy ainakin tavoitteenasetteluun ja keskittymiseen liittyvistä tekijöistä.

Tavoitteiden asettaminen on psyykkisen valmentautumisen tekniikka, joka on yhteydessä moniin psyykkisiin taitoihin Crespon ym.(4) jaottelun mukaan. Swann ym.(10) toteavat, että flow-tilassa tavoitteet ovat avoimia ja tutkivia, kun taas clutchissa ne ovat hyvin tarkkoja ja pienemmiksi mikrotavoitteiksi palasteltuja. Olisiko urheilijalla siis syytä olla erilaisia tavoitteita suorituksen eri vaiheissa, jotta ne tukisivat optimaalisten kokemusten syntymistä sopivissa tilanteissa? Esimerkiksi maratonjuoksija voisi kisan alkuvaiheilla jättää vauhtitavoitteen avoimeksi ja ikään kuin tutkia sitä, mihin sopiva matkavauhti asettuu "automaattisesti." Kisan loppupuolella, "ratkaisun hetkillä", hän voisi siirtyä tavoittelemaan tarkemmin esimerkiksi löytämänsä vauhdin ylläpitoa tai kiristämistä kilometri kilometriltä, askel askeleelta.

Keskittyminen ja tarkkaavuuden kontrollointi ovat Crespon ym.(4) jaottelussa psyykkisiä taitoja ja psyykkisen valmentautumisen tekniikoita, jotka ovat yhteydessä kaikkiin muihin psyykkisiin taitoihin. Swann ym.(10) esittävät, että flow-tilassa urheilija kokee usein tarpeelliseksi siirtää huomionsa pois itsestään ja sisäisistä kokemuksistaan, kun taas clutch-tilassa huomio kiinnittyy mikrotavoitteisiin ja positiiviseen itsepuheeseen. Urheilija voisi siis pyrkiä edistämään näiden tilojen syntymistä säätelemällä tarkkaavuuttaan ja sitä, mihin hän keskittyy missäkin vaiheessa suoritusta. Alkuvaiheessa maratonjuoksija voisi suunnata tarkkaavuuttaan ulospäin, esimerkiksi yleisön kannustaviin ääniin ja eleisiin tai juoksukaverin kanssa juttelemiseen. Kilpailun kriittisessä vaiheessa hän voisi siirtää huomionsa sisäänpäin ja keskittyä vaikkapa toistamaan mielessään kannustavaa mantraa tai mikrotavoitteitaan, kuten "tuohon mutkaan asti vahvasti."

Tässä esseessä olen esitellyt flow- ja clutch-tiloja kilpailun aikaisina optimaalisina kokemuksina, kartoittanut niiden yhteyksiä huippusuorituksiin ja eritellyt niiden saavuttamiseen liittyviä tekijöitä psyykkisten taitojen näkökulmasta. Lisäksi olen ehdottanut tapoja, joilla urheilija voi soveltaa optimaalisten kokemusten tutkimuksista saatua tietoa käytäntöön psyykkisten taitojen avulla. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä se, että optimaaliset kokemukset ovat yksilöllisiä ja esimerkiksi flow-tilan kannalta merkitykselliset tekijät vaihtelevat urheilijasta toiseen(2). Matikka(2) suositteleekin pitämään erilaisia huippusuorituksia ja optimaalisia kokemuksia määritteleviä malleja yleisinä kehikkoina, joiden sisältö on rakennettava yksilöllisesti kullekin urheilijalle ja erilaisiin lajiympäristöihin sopivaksi. Psyykkisiä taitoja hyödyntävät menetelmät, kuten erilaisten tavoitteiden asettaminen ja tarkkaavuuden kohteiden valikointi, voivat olla hyviä keinoja omien optimaalisten kokemusten ja niiden edellytysten tutkimiseen.

Lähteet

1. Arajärvi, P. & Thesleff, P. (2020). Suorituskyvyn psykologia: Tieto- ja taitokirja korkeaa suorituskykyä ja hyvinvointia rakentaville. 1. painos. E-kirja. Lahti: VK-Kustannus Oy. Viitattu 17.3.2025.

2. Matikka, L. (2020a). Huippusuoritukset, huippukokemukset ja flow. Teoksessa L. Matikka & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet. 3. painos. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry, 232–246.

3. Matikka, L. (2020b). Psyykkiset taidot. Teoksessa L. Matikka & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet. 3. painos. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry, 45–47.

Toisen käden lähteet

4. Crespo ym. 2006, Matikan 2020b mukaan

5. Harmison 2011, Arajärven & Thesleffin 2020, luvun 12 mukaan

6. Jackson 1996, Arajärven & Thesleffin 2020, luvun 12 mukaan

7. Jackson ym. 2001, Arajärven & Thesleffin 2020, luvun 12 mukaan

8. Jackson 2007/ alkuper. 1995, Matikan 2020a mukaan

9. Swann ym. 2016, Arajärven & Thesleffin 2020, luvun 12 mukaan

10. Swann ym. 2017a, Arajärven & Thesleffin 2020, luvun 12 mukaan

11. Weinberg & Gould 2008, Matikan 2020a mukaan