Herkkä Urheilija

Meistä jokaisesta löytyy enemmän tai vähemmän herkkyyttä. Yksilölliset erot hermoston toiminnassa vaikuttavat siihen, miten voimakkaasti ihminen reagoi erilaisiin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Psykologian tohtori Elaine Aronin kehittämä käsite erityisherkkyys kuvaa noin 15-20% ihmisistä, joiden hermostollinen herkkyys on erityisen vahvaa. Herkkyys näkyy olemisen ja kokemisen tavoissa piirteinä, jotka Aron jaottelee neljään kategoriaan:

Depth of Processing: Erityisherkkä ihminen käsittelee tietoa moniulotteisesti ja syvällisesti esimerkiksi yhdistelemällä sisäisiä ja ulkoisia havaintoja ja vertailemalla uutta ja vanhaa informaatiota laajoiksi merkityskokonaisuuksiksi.

Overstimulation: Herkkä ihminen kuormittuu helposti, sillä hän käsittelee havaintojaan erityisen syvällisesti.

Emotional Intensity & Empathy: Erityisherkän ihmisen tunnekokemukset ovat vahvoja, ja hänen on helppoa asettua toisen asemaan.

Sensory Sensitivity: Koska erityisherkät ihmiset prosessoivat havaintojaan syvällisesti, heidän aistihavaintonsa ovat hienovaraisia ja tarkkoja.

Herkkyys tarkoittaa siis taipumusta ja kykyä käsitellä aistihavaintoja, kokemuksia ja tunteita erityisen moniulotteisesti, tarkasti ja syvällisesti. Keksitkö ammatteja tai aloja, joissa tällaisista piirteistä on erityisen paljon hyötyä? Taidemaalari, muusikko, kirjailija... Herkkyyden mukanaan tuoma luovuus johdattaa monet erityisherkät luoville aloille. Voimakas tunneäly ja empatia puolestaan viitoittavat tietä kohti hoiva-alaa, psykologiaa ja opetustyötä. Korkean intuition ja syvällisyyden johdattelemina moni erityisherkkä luo uraa myös esimerkiksi henkisyyden parissa.

Erityisherkkä ihminen voi kukoistaa monenlaisilla aloilla. Urheilu on kuitenkin yksi niistä alueista, jotka tuntuvat olevan kaikkein kauimpana erityisherkän vahvuuksista: Kova treeni, jatkuva matkustaminen ja raadollinen kilpailullisuus kuormittavat valtavasti. Jatkuva itsensä eteenpäin piiskaaminen jättää erityisherkälle hyvin vähän tilaa hermoston rauhoittumiselle ja kokemusten syvälle pohdiskelulle. Harjoitusympäristöt ovat usein hälyisiä ja kisapaikat kuhisevat ihmisiä. Miksi ihmeessä erityisherkkä ihminen osallistuisi tällaiseen hulabaloohon?

Uskon kuitenkin, että urheilijakin voi olla herkkä. Omien herkkyyden piirteiden tunnistaminen auttaa asettamaan rajoja ja muokkaamaan myös urheilijan elämäntapaa paremmin itselle sopivaksi.

Kuormittumisen säätely on tärkeää jokaiselle urheilijalle. Harjoittelu ei kehitä, jos kuormaa on liikaa tai liian vähän. Erityisherkälle urheilijalle kuormittumisen säätely on elintärkeää. Herkkä urheilija on erityisen tunnollinen ja tarkka harjoittelija, mikä lisää riskiä ylikuormittuneisuustilojen kehittymiseen. Tilanne on erityisen riskialtis silloin, kun harjoitusten aiheuttaman kuorman lisäksi urheilijan muussa ympäristössä ja elämässä on poikkeuksellisen paljon kuormittavia tekijöitä. Esimerkiksi leireillä ja kisareissuilla uusiin ympäristöihin sopeutuminen vie herkältä urheilijalta paljon energiaa. Siinä missä matkustaminen ja huonosti nukutut yöt aiheuttavat toiselle urheilijalle vain pieniä lihasjumeja, erityisherkän urheilijan hermosto ja mieli voivat käydä ylikierroksilla useita päiviä.

Leiriympäristö on hyvä esimerkki myös sosiaalisten tekijöiden aiheuttamasta kuormasta. Suurin osa erityisherkistä on introverttejä, eli he tarvitsevat aikaa oman sisäisen maailmansa prosessoimiseen rauhassa. Samaan aikaan, kun joku toinen urheilija lähtee lepopäivänä porukalla rantabulevardille ja ostoskeskukseen rentoutuakseen ja palautuakseen treeneistä, erityisherkkä tarvitsee omaa aikaa. Samalla hän haluaisi kuitenkin osallistua kivaan tekemiseen muiden urheilijoiden kanssa, eikä haluaisi kieltäytyä ja jäädä porukan ulkopuolelle.

Erityisherkän urheilijan kuormittumisen säätely on haasteellista, muttei mahdotonta. Se vaatii tavallista enemmän suunnitelmallisuutta, ennakointia ja nopeaa reagointia. Onneksi herkät ihmiset ovat näissä hyviä: Tarkka ja syvällisesti pohtiva mieli tunnistaa helposti erilaisten ärsykkeiden ja kuormitustasojen välisiä yhteyksiä ja laatii toimivia suunnitelmia näiden hallitsemiseksi. Herkkä urheilija myös tunnistaa erityisen pieniä kehon ja mielen ylikuormitussignaaleja. Herkällä urheilijalla on siis hyvä mahdollisuus puuttua kuormittuneisuuteen ajoissa, jos hän vain uskaltaa kuunnella oman kehonsa viestejä ja toimia niiden mukaan.

Ehkä esimerkiksi matkustuspäivän jälkeen erityisherkän urheilijan harjoitusohjelmassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kehon ja mielen palautumiseen ja uuteen ympäristöön asettumiseen jää riittävästi aikaa ennen kehittäviä treenejä. Ehkä leirillä voi ehdottaa lepopäivälle jotain rauhallisempaa yhteistä tekemistä, jos lepo tulee tarpeeseen ennen uutta treeniviikkoa, mutta ei halua jättäytyä täysin omiin oloihinsa. Ehkä ostoskeskus- ja rantabulevardireissuillekin löytyy myös erityisherkälle sopiva ajankohta, jonka jälkeen ehtii palautua omassa rauhassa ennen seuraavaa treeniä. Toisille nimenomaan yhdessäolo ja rennot aktiviteetit ovat parasta mielen palautumista urheilusta, toisille oma rauha on ehdottoman tärkeää. Omien rajojen tunteminen, tarpeiden kunnioittaminen ja niiden kommunikoiminen ovat avaimia tasapainon ylläpitämisessä.

Omien rajojen ylläpitäminen ei ole aina helppoa: joskus esimerkiksi toisten ihmisten odotukset ja ympäristön käytännöt painostavat ohittamaan itselle tärkeitä palautumisen askelia. Esimerkiksi minä koin Tampereen vuoden 2018 nuorten MM-kisat todella suurena ponnistuksena sekä fyysisesti että henkisesti. Usean vuoden tavoitteet kulminoituivat heinäkuussa unelmien täyttymykseen ja kisaviikkoon, joka onnistui kaikin puolin todella hyvin. Kisojen jälkeen minulla oli koko loppukesän ajan vaikeuksia löytää latausta muihin kisoihin. Eräs henkilö totesi minulle vain "Tampere meni jo." Joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää erityisherkän ihmisen kokemusten ja tunteiden moninaisuutta ja syvyyttä, eivätkä he siksi myöskään aina osaa kunnioittaa ja antaa tilaa erityisherkän tavalle pureskella ja käsitellä asioita ympäristön odotuksia hitaammin. Herkkä urheilija saattaa kokea olevansa erilainen ja outo, mikä voi lisätä painetta yrittää sopeutua muiden odotuksiin ja rytmeihin omien tarpeiden kustannuksella.

Kuormittumisen säätelyn lisäksi erityisherkän urheilijan kannalta onkin mielenkiintoista tarkastella urheilun sosiaalisissa ympäristöissä vallitsevia kulttuureja ja asenteita. Urheilu mielletään perinteisesti kovien ja voimakkaiden supermiesten raadolliseksi kamppailuksi, jossa pärjää ehtymättömällä sisulla ja jopa häikäilemättömällä kyynärpäätaktiikalla. Voittaminen ja menestys on tärkeintä hinnalla millä hyvänsä. Joskus juuri röyhkeimpiä temppuja ihaillaan eniten merkkeinä voitontahdosta ja luonteenlujuudesta. Tällainen asenneilmasto saattaa ruokkia monenlaisia tuhoavia ajattelu- ja käytöstapoja, kuten itsekeskeisyyttä, me vastaan muut -ajattelua, juoruilua, kateutta, nimittelyä ja mollaamista.

Erityisherkkä ihminen vaalii harmoniaa, ymmärrystä ja ystävällisyyttä. Hän arvostaa kiltteyttä ja odottaa sitä myös muilta, myös urheilutreeneissä ja -kisoissa. Monelle muulle urheilijalle tällaiset arvot jäävät kuitenkin syystä tai toisesta menestymisen ja oman suorittamisen varjoon. Harmittavan suuri osa ihmisistä pitää kiltteyttä merkkinä heikkoudesta. Etenkin psyykkisesti ja emotionaalisesti latautuneissa kilpailutilanteissa toisten urheilijoiden kunnioittaminen unohtuu helposti, kun omat tunteet lyövät yli. Joskus tällaisissa tilanteissa herkkyyttä käytetään vielä lisäksi aseena loukkaantunutta ihmistä vastaan:

 "Eihän tuo nyt ollut mitään, ei tuollaisesta pitäisi loukkaantua! Sinä olet vain liian herkkä!" 

Onko sinulle joskus sanottu näin? Silloin tiedät, miten musertavalta ja epäinhimilliseltä se tuntuu. Toisen ihmisen tunteiden ja kokemusten vähättely ja kieltäminen on yksi yleisimmistä manipulaation ja emotionaalisen hyväksikäytön muodoista. Se on tapa välttää vastuun ottaminen omista sanoista ja teoista ja kieltäytyä arvioimasta omaa toimintaa kriittisesti toisen näkökulmasta. Toisen ihmisen kokemuksen todellisuuden kyseenalaistaminen on häikäilemättömän itsekäs teko, joka riistää toisen ihmisen ihmisarvon ja lietsoo lamaannuttavaa psyykkistä hämmennystä. Se kertoo toiselle: 

"Sinun rajoillasi ei ole minulle merkitystä."

Tärkeintä tällaisessa tilanteessa on tietää, ettet jää yksin, vaikka et pystyisikään puolustamaan itseäsi ja rajojasi omin avuin. Voit kertoa asiasta valmentajille, urheilupsykologille, tai ottaa yhteyttä esimerkiksi Et ole yksin -palveluun, jos et ole varma, mistä löydät apua. Näiden tahojen tehtävä on puuttua epäasialliseen käytökseen urheilussa ja varmistaa, että urheileminen ja kilpaileminen on kaikille myös psyykkisesti ja emotionaalisesti turvallista. Minkäänlainen epäasiallinen käytös, fyysinen tai henkinen, tahallinen tai tahaton, ei ole koskaan perusteltua, eikä hyväksikäyttö ole koskaan hyväksikäytetyn syytä.

Kannustavan ja ystävällisen ympäristön merkitys on herkälle urheilijalle erityisen suuri. Tiedät ehkä, mitä tarkoitetaan lasten jaottelulla voikukkiin ja orkideoihin. Vähemmän herkät lapset voivat kasvaa ja kukoistaa normaalisti haastavammissakin olosuhteissa voikukan tavoin. Herkemmät orkidealapset sen sijaan kärsivät ympäristön haasteista enemmän ja tarvitsevat suotuisan ja kasvua tukevan ympäristön kukoistaakseen. Toisaalta orkidealasten tiedetään myös hyötyvän suotuisista olosuhteista voikukkalapsia enemmän. Erityisherkät ihmiset ovat siis alttiimpia ympäristön vaikutuksille sekä hyvässä että pahassa. Siksi erityisherkän urheilijan on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että hänen ympärillään on ihmisiä, jotka tukevat ja kannustavat hänen kehittymistään. Harjoituskaverit, valmentajat ja lähipiirin ihmiset luovat jokaiselle urheilijalle tärkeän tukiverkon, mutta erityisherkälle tämän emotionaalisen ja sosiaalisen tuen laatu on erityisen oleellista.

Urheilukulttuurissa, kuten muuallakin yhteiskunnassa, puhaltavat onneksi uudet, pehmeämpien arvojen tuulet perinteisten asenteiden rinnalla. Suurin osa urheilijoista arvostaa ja toteuttaa urheilijamaisen käyttäytymisen periaatteita. Myös yleisö kunnioittaa kohteliaasti ja reilusti käyttäytyviä urheilijoita esimerkkeinä arvokkaasta kilpailemisesta. Urheilijat ovat myös lasten ja nuorten esikuvia paitsi suorituksissa, myös käyttäytymisessä ja asenteissa. Se, millaista mallia tuleva sukupolvi saa urheilijoilta, on urheilun parissa toimivien ihmisten yhteinen vastuu.

Perinteisen "hyvä urheilija on kova urheilija" -ajattelun väistymisestä kertoo myös se, miten esimerkiksi huippu-urheilijoiden mielenterveys on noussut viime vuosina maailmanlaajuisiin otsikoihin. Urheilijoiden hyvinvoinnista on käyty avoimempaa keskustelua, ja kuva konemaisesti läpi harmaan kiven puskevasta urheilijasta on muuttumassa inhimillisemmäksi, armollisemmaksi ja pehmeämmäksi. Erityisherkän urheilijan näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että urheilun maailmassa on yhä paremmin tilaa myös herkkyydelle ja sen mukanaan tuomille piirteille. Herkkä urheilija voi entistä helpommin löytää urheilun parista ihmisiä, jotka ymmärtävät häntä ja haluavat kunnioittaa hänen rajojaan. Erityisen taianomainen ja voimaannuttava kokemus herkälle urheilijalle voi olla se, kun hän löytää muita urheilijoita, jotka kokevat asioita yhtä syvästi ja haluavat jakaa tunteitaan ja kokemuksiaan yhtä avoimesti, vailla kilpailuasetelmien luomia väliseiniä. Erityisherkät urheilijat voivat keskenään jakaa sellaisia merkityksiä ja tasoja, joita suurin osa ihmisistä ei koskaan kiinnostu edes tavoittelemaan.

Palataan vielä "hyvä urheilija on kova urheilija" -ajatukseen. Entä jos muuttaisimme sen muotoon "hyvä urheilija on aito urheilija"? Periksiantamattomuus, armoton tahdonvoima ja luja asenne tulevat aina olemaan osa sitä, mitä urheilijat ja urheilu edustavat. Ehkä näiden taustalla ei kuitenkaan ole pelkästään kovuutta, raadollisuutta ja röyhkeyttä. Ehkä sisussakin on myös pehmeyttä, armollisuutta ja hyväsydämisyyttä.

- Pyhimys: Optinen harha

Lähteitä:

Elaine Aron: Erityisherkkä Ihminen

Heli Heiskanen: Herkkyyden Voima

HSP Suomi ry:n sivut erityisherkat.fi

Tom Boyce: Orkidea vai voikukka?

Brittani Carrico (PsychCentral): What is Emotional Invalidation?